1. LÄN lähti etsimään….aluksi oli epäselvää, mitä ja miten etsittiin, mutta lopulta kaikki valkeni!
Paikka oli sovittu jo etukäteen – lähtisimme Seitsemisen Kansallispuistoon, jossa harhailisimme erämaassa ja asettuisimme asumaan Metsänvartijan kämppää (Kortesalon leirikoulutila) kahdeksi yöksi. Matkaan lähdettiin kahdella pikkuautolla ja yhdellä moottoripyörällä. Kämpän pohjapiirros TÄÄLLÄ!
2. Syyskuun lopulla ilta ja pimeus saapuvat vieraaksemme jo niin pian. Kämpässämme ei ollut sähköjä, joten valaistuksesta huolehtivat myrskylyhdyt, kynttilän ja otsavalot. Ensimmäisenä iltana teimme motorolan Jäävuoremme Sulaa – sessiosta. Kiteytimme ajatukset myös muovailuvahaan.
Pentti Sydänmaalakan mielestä luovuus piilee enemmän tiimeissä kuin yksilöissä:
“Luovuus ja innovatiivisuus on enemmän tiimin ominaisuus kuin yksilön ominaisuus. Toisaalta jokainen yksilö on luova, jos siihen annetaan mahdollisuus ja jokainen yksilö pitäisi kouluttaa tähän asenteelliseen muutokseen.” (Fakta 9/2009).
Tähän mekin uskomme, ja kaikki toiminta LÄN:issä rakentuu tämän varaan, katso vaikka ylimmäistä kuvaa, jossa visualisoimme tulevia reittejämme yhteisen ison pöydän ääressä.
Kansallispuistossa vaeltaminen on helppoa, sillä alueesta on saatavana mainiot kartat, ja reitit on merkitty myös viitoilla. Matka joutui hyväpohjaisia polkuja ja pitkospuita pitkin. Pakkanen oli purrut maisemaa, värjännyt sen ruskan värein ja antanut soille harsoisen huurteen. Ilma oli raikas, puhdas ja helppo hengittää. Matka joutui. Puolen päivän aikaan Iso Kivijärven nuotiopaikalla paistoimme makkaraa ja leipää. Söimme – liikaa. Edessä vielä puolet matkasta eli 7 kilometriä. Kämpällä Heidi ja Maria olivat keittäneet pannukahvit.
Isompi kartta alueesta TÄÄLLÄ!
Tällaisessa omatoimisessa retkeilyssä aikaa menee huomattavan paljon majapaikan ja saunan lämmittämiseen, ruuanlaittoon ja pienimuotoiseen siivoamiseenkin. On vain hyväksyttävä, että dialogille ja ryhmätöille ei jää niin paljon tilaa. Viimeinen ilta Seitsemisessä oli alkamassa, ja Late kysyy valmentajalta, mikä tässä hommassa on sitä “educationia”? Pisti hiljaiseksi. Ei näitä retkiä turhanpäiten tehdä. Toisaalta mieltä helpotti Sydänmaalakan ajatus siitä, että “innovaatio ei muodostu siitä, että laitetaan insinööri ja humanisti saman työpöydän ääreen”.
Kuvassa siis Laten maailmankuva, jonka hän muovasi illan pimeydessä, yksin ja öljylampun valossa. Seitsemisen lumous sai meidät rakentamaan synnytyksen metaforien varaan:
1. Erämaassa oli polkuja ja merkittyjä reittejä, joita oli helppo kulkea. Viitoitus oli selkeä, mutta matkalla kohtaa paljon tilanteita, joissa on valittava lukuisista eri reittivaihtoehdoista se oikea.
2. Paolo Goelhon kirjassa “Pyhiinvaellus” opas ohjasi vaeltajan kiertämään saman reitin kaksi kertaa peräkkäin. Paolo tietysti hermostui asiasta, koska matka ei edennyt yhtään. Tärkeintä elämässä ei oppaan mukaan ole perille pääsy vaan matkalla olo.
3. Entä jos erämaassa ei ole polkuja, reittejä eikä viittoja? Miten voi löytää oikean reitin, kartan ja kompassin avulla?
SYNNYTYS: Tee siis oma reittikarttasi vuosille 2010 – 2015 reflektoivasti parityönä
American Inventors? Ei vaan Mervi ja Sari näyttävät esimerkin siitä, miten refelektoiva parityö sujuu otsalampun valossa. Tiedän, että Oskar Korkman pitäisi tästä. Innovointi ei ole arkipäivästä irrallaan olevaa toimintaa, vaan liittyy ennen kaikkea osaksi normaalia elämää. Korkman sanookin (Fakta 9/2009) että tärkeintä on innovatiivisyyden merkityksen ymmärtäminen: pysyvyyden arvostaminen, jonkinlainen “anti-innovaatio”. Hyvin sanottu!
Tietosuojan takia emme voi kertoa, kenen karttoja nämä ovat. Voit vain arvata. Klikkaa isommaksi, niin näet paremmin yksityiskohdat.
Tuttuun tapaan LÄN-synnytykset aloitetaan varsin myöhään. Ensimmäinen alkoi kello 23.00. Oman lisänsä synnytysten eksotiikkaan toivat kämpän hämyinen tunnelma, syksyinen kuutamoyö ja otsalamput.
Yöllä oli pakkasta. Metsänvartijan kämpän takat ja uunit luovuttivat niihin apsorboitunutta lämpöään tasaisesti. Viileys ja kosteus olivat poissa. Pitkä vaellus ja intensiivinen valmistautuminen synnytyksiin veivät voimat. Uni alkoi painaa silmää….
Aamulla verkkaisesti heräten sytytimme lieteen valkean. Ei vieläkään aamupuuroa, mutta paistettuja munia ja köyhiä ritareita. Jotkut antautuvat leivälle ja pannukahville. Yllätykseksemme bussi kaartaa pihaan kello 10. Porin syyttäjävirasto marssiin sisään ovesta ja väittää, että on sovittu ja monta kertaa tarkistettu, että he voivat tulla kymmeneltä. Kämpän pitäisi siis olla jo tyhjä. Ymmärrämme, sillä eväitä kannetaan jo sisään “riittävästi”.
Onneksi kämpän siivous on loppusuoralla ja tavarat pakattuna. Vaikka totuus onkin toisenlainen (kuulemme myöhemmin, että kämppä oli varattu meille 12:een asti, ja virastolaiset tulivat paikalle ihan omalla luvalla) lähdemme pikimmiten matkaan ja päätämme tehdä motorolat Seitsemisen Luontokeskuksessa. Siellä otamme yhteiskuvan.
